Gypsyn_abode

kuolemaa merkitsevä sana nykyisessä urdussa / Hindissä ja Arabiassa on maut, hepreassa se on mavet, sanskritissa mirtiu, latinassa mortem ja Persiassa se on faut. Ja muinaisessa Levantissa ja Mesopotamiassa kuoleman Jumalaa kutsuttiin nimellä Mot. Muinaisen Ugaritin (muinaisen Syyrian) ja Kanaanin (muinaisen Levantin) myyttien mukaan Mot ja Baal olivat molemmat ylijumala elin poikia. He joutuivat taisteluun, ja Baal, joka oli valon ja hedelmällisyyden jumala, voitti ja tappoi motin, joka oli pimeyden ja kuoleman jumala. El onnistui kuitenkin herättämään Mot: n henkiin, ja siitä lähtien sekä Mot että Baal ovat olleet mukana ikuisessa taistelussa ylimmyydestä. (Kuulostaa huomattavan samanlaiselta kuin zarathustralaisuus.) Myös heprealaisessa Raamatussa/Tanakhissa, sekä Hoosean kirjassa että Jeremian kirjassa, Maweth/Mot mainitaan jumaluutena (tai kuoleman enkelinä), jolle heprealainen Jumala JHWH voi luovuttaa Juudan valtakunnan rangaistukseksi muiden jumalien palvonnasta. Kukaan ei tiedä MOT: n kielellistä alkuperää, mutta tämän sanan variantteja (muinainen Syyrialainen: mauta, muinainen akkadilainen: mutu, muinainen aramea, berberit ja Koptilaiset: mwt) on käytetty kuolemaan ainakin viimeiset 6000 vuotta laajalla alueella, joka ulottuu Keski-Afrikasta Eurooppaan Intiaan-harvinainen sana, joka on jaettu seemiläisten, indoeurooppalaisten, Dravidalaisten ja afrikkalaisten kieliperheiden kesken.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.